lauantai 23. helmikuuta 2013

En osta enää ikinä purkkaa?

Olin tiistaina aamulla lähdössä kouluun. Katsoin, ettei Sulon ulottuville jää mitään kiinnostavaa. Pöydällä oli purkkapussi ja ajattelin, että laitanpa sen reppuuni, että tulisi joskus syötyä tyhjäksi.

Tiistaina istuin päivällä koulussa. Ajatukset oli ihan muualla kuin tunnin aiheessa ja hetken kävi semmoinen ajatus mielessä, että nyt tapahtuu jotain kurjaa.

Kun kävelin kotiin ja tulin rappukäytävään, kuulin kun Sulo haukkui. Yleensä Sulo ei hauku, joten tuli heti mieleen, että mikähän on vialla. Odotin, että Sulo oli hiljaa ja menin sisään. Pissat oli lattialla ja Sulo oli ihan hermostuneen oloinen. Sitten huomasin lattialla syödyn purkkapussin. Päätin heti aluksi viedä Sulon pihalle. Rappukäytävässä tuli naapuri vastaan ja Sulo näytti siltä, että pelkäsi naapuria ja haukkuikin hänelle. Epätavallista.

Pihalla Sulo vaikutti jo rauhallisemmalta. Sain ohjeeksi hieroa Sulon ikeniin hunajaa tai sokerilíuosta, jotta verensokeri nousisi. Tätä tein puolen tunnin välein. Annoin Sulolle vähän ruokaa pari kertaa. Tutkin tarkemmin purkkapussin ja ihan kaikkea sieltä ei oltu syöty. Lisäksi löysin purkkaa sängyn alta ja muualta lattialta. Mietin mielessäni, että mitä hemmettiä olin aamulla sitten tehnyt kun en laittanutkaan sitä purkkapussia reppuun?! Piti oikein tarkistaa, että eikö se oikeasti ollut repussa, koska muistan selvästi sen sinne laittaneeni. 

Ilta meni melko rauhallisesti ja soitin pariin otteeseen päivystävälle eläinlääkärille. Myöhään illalla Sulo sitten oksensikin lyhyessä ajassa neljä kertaa, mutta eläinlääkärin mukaan ei tarvitsisi huolestua. Itseäni kyllä epäilytti.

Keskiviikkona aamulla soitin sitten eläinlääkärille ja varasin ajan, että Sulo tarkastetaan. Glukoosipitoisuus oli normaali. Samalla otettiin laajemmin maksa-arvot jne. Sulo oli ollut sen tiistaisen oksentelun jälkeen ihan oma itsensä, joten uskoin että säikähdyksellä selvittiin. Perjantaina eläinlääkäri sitten soittelisi maksa-arvoista lisää.

Eilen sitten juttelin eläinlääkärin kanssa ja maksa-arvot olivat selvästi koholla. Eläinlääkäri puhui maksakudoksen vaurioitumisen vaarasta. Hän oli konsultoinut pieneläinklinikan eläinlääkäriä. Kaikki kuulosti niin pahalta. Hoito-ohjeeksi sain antaa Samylinia pakkauksen ohjeiden mukaan. Kahden viikon päästä maksa-arvot tarkastettaisiin uudestaan. Puhelun jälkeen murruin kyllä täysin. Tuntui hirveältä. Ajatuksissa kävi vaikka mitä ikävää. Onneksi kuitenkin sain kasvattajalta puhelun, joka rauhoitti mieltä. Sulo on ollut kokoajan oma itsensä, eikä vaikuta mitenkään sairaalta tai kipeältä. 

Tietysti sisällä elää pieni huoli, mutta eiköhän tämä tästä!


2 kommenttia:

  1. Voi Sulo sentään! Onneksi Sulo voi jo paremmin, toivotaan että maksa-arvotkin siitä rauhoittuvat. Rapsutuksia Sulolle ja tsemppiä, varmasti kaikki kääntyy vielä parhain päin.
    Piritta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi Sulo tosiaan on oma itsensä. Ei huoleta niin kovasti, kun toinen innoissaan haluaa leikkiä ja meno on muutenkin normaali. :)

      Poista