maanantai 25. helmikuuta 2013

Maailmaan mahtuu melua ja häiriötä

Sulon vointi on ollut hyvä. Meno on samanlaista kuin ennenkin: leikitään ja välillä vähän riehutaankin. 

Sulo käyttäytyy niin kuin moni muukin nuori koira. Eli kaikkea erikoista olisi lenkkeillessä kiva jäädä tuijottamaan ja toisinaan häiriötilanteissa tuntuu, ettei sitä kontaktia saa millään takaisin. Tänään on kuitenkin ollut häiriöiden osalta tosi hieno päivä. Lenkillä kuulin kun takana kävelevät pari nuorukaista vihelteli ja vislaili ihan tarkoituksen mukaisesti, että Sulo kääntyisi katsomaan. Tämä vislailu ei jäänyt mihinkään lyhyeen hetkeen, vaan sitä piti jatkaa. Kaiken huipuksi piti vielä matkia koiran haukuntaa... Ei kai sitä voi kun nauraa näille ihmisille. :) Hitto vie, miten hyvä fiilis tuli kun Sulo säilytti katsekontaktin, vaikka vähän näyttikin epäröivältä! Ei ole ensimmäinen kerta, kun joku vastaantuleva/kadun toisella puolella kävelevä yrittää saada Sulon huomion maiskuttamalla tai viheltelemällä korkealla äänellä. Aina näiden tilanteiden kohdalla on tehnyt mieli kysyä, että onko ihan pakko?! Mutta olen sitten pitänyt suuni kiinni ja ajatellut, että tätähän tämä elämä on. Erilaisia häiriöitä löytyy ympäristöstä, mutta koiran kanssa pitää vaan oppia sopeutumaan näihin tilanteisiin. Nehän ovat oikeastaan loistavia treenihetkiä.

Ja asiasta toiseen. Kun hiljattain vaihdoin vähän järjestystä tässä pienessä yksiössäni, Sulo löysi uuden lempparipaikan. Se yllättävän usein menee istumaan sängyn laidalle ja tuijottelee ikkunasta ulos. Pihalla varmasti näkyy kaikkea mielenkiintoista. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti