torstai 20. elokuuta 2015

Taipparit ja agility

Kesä- ja heinäkuu hurahti vauhdilla! Kai ne meni sitä kuuluisaa kesää ootellessa. Mulla alko loma viime viikolla. Ekana lomapäivänä suunnattiin Sulon kanssa taippareihin. Ylivieskan näyttelyiden jälkeen laitoin ilmoittautumisen menemään vähän yllättäen. Tulipahan nyt nähtyä minkälaiset ne taipparit oikein on.

Hyväksyttyä tulosta ei taippareista saatu, mikä ei sinänsä ollut ihme, vaikka salaa toivoinkin, että ne menisi putkeen. Tottakai se vähän harmitti. Päivä oli kuitenkin kaiken kaikkiaan rento ja mukava. Sulonkin mielestä. Kyllä sinne uni maistui päivän päätteeksi. Koe oli iltakoe ja kello näytti puolta kahtatoista kun päästiin lähtemään kotiin.

Nyt voisin lyhyesti kertoa taippareista omasta näkökulmastani. Ensimmäisessä osiossa oltiin koirien kanssa ympyrässä ja vuorotellen mentiin tuomarin luokse. Tuomari tervehti koiraa ja kysyi muutaman kysymyksen (joita en kyllä enää muista :D). Sosiaalisesta käyttäytymisestä arvostelussa lukee näin: "Hyväntuulinen ja touhukas koira, jonka energia sinkoaa ajoittain vinkumisena ulkoilmaan. Sosiaalisissa tilanteissa ystävällinen ympäristölleen." 

Seuraavaksi oli vuorossa haku ja laukaus. Tässä itse kävelin rauhallisesti metsässä eteenpäin ja Sulo oli irti. Alkuun se meni hieman pitemmällä etäisyydellä minusta, mutta loppua kohti pyöri ihmetellen noin viiden metrin etäisyydellä minusta, välillä kävi ehkä pitemmällä. Laukaukseen ei reagoinnut, jatkettiin samaa tahtia. Tämän osion lopussa tuomari sanoi, että voin kytkeä koiran ja kutsuin Sulon luokse. Sehän tuli, mutta teki u-käännöksen kun näki valjaat. Me ei olla kauheasti käytetty valjaita ja Sulon mielestä on toisinaan vastenmielistä laittaa pää niistä läpi. Sulo näytti oikein siltä, että tästä tulee kiva hippaleikki! (Ei siis kuitenkaan alettu hippasille :D) Sain kytkeä Sulon pelkkään hihnaan, joka onnistuikin heti. Arvostelussa tottelevaisuuden kohdalla lukeekin, että koira antaa kytkeä itsensä, mutta on ajoittain hieman uppiniskainen. Arvostelussa hausta sanotaan seuraavasti: "Liikkuu maastossa sujuvasti ja rauhallisesti. Kokonaistyöskentely jää silti liian laimeaksi. Laukauksesta jatkaa samaan tahtiin." Ja tästä tuli sitten hylätty.

Haun jälkeen oli jäljestys, jota vähän olin mietiskellyt etukäteen. Ajattelin, että se voisi mennä ihan penkin alle, päin puuta jne. Jälki oli tehty fasaanilla. Tästä osasta tuli kuitenkin hyväksytty. "Hieman säheltävä työskentelytyyli päätyy reippaaseen tahtiin kaadolle, joka kiinnostaa." Tahti oli suht reipas kyllä ja hyvin säheltävä. Mietin siinä suorituksen aikana, että ollaankohan menossa yhtään oikealle suunnalle ja olin yllättynyt kun huomasin sen fasaanin lopulta. :D

Viimeisenä oli vesityön vuoro. Tuuli oli ihan hirvittävän jäätävä! Heitin ensimmäisen riistapukin veteen ja Sulo vähän mietiskellen lähti yhdestä kohdasta veteen. Aallokko oli kova ja Sulohan jäi kannustuksesta huolimatta odottamaan, että aallot toivat riistapukin lähemmäs. Sitten Sulo haki sen ja toi rantaan. Heitin toisen riistapukin ja Sulon kiinnostus katosi kokonaan, mikä vähän yllätti itseni. Kun ollaan harjoiteltu hommaa, niin Suloa on kyllä kiinnostanut aina riistapukki ja aina se on sen hakenut. Nyt taisi ympäristö viedä voiton. Aika meni umpeen. "Koira suorittaa asiallisen noudon rantaan tuulen mukana ajautuneella riistapukilla, mutta ei joudu enää uimaan. Toista riistapukkia ei suostu noutamaan." Hylätty.

Vesityön jälkeen siirryttiinkin odottelemaan tuloksia. Syötiin makkaraa ja juotiin kahvit ja seurusteltiin nuotion äärellä. :) Ilmassa oli aistittavissa väsymystä ja malttamattomuutta. Porukka lähtikin sitten reipasta tahtia kotiin arvostelujen lopuksi.

Hiljattain palattiinkin tauon jälkeen agilityn pariin. Eilen oli viimeiset treenit ennen hallikauteen siirtymistä. Oon kyllä lopulta tyytyväinen tähän kesäkauteen. Alkuun iski epätoivo, kun Suloa kiinnosti vaan hajut ja kaikki epäoleellinen. Mutta nyt tauon jälkeisissä treeneissä ihan eri meno! Hyvää ja rakentavaa palautetta ollaan saatu. Kontaktit on parantunut hiukeasti ja eilen otettiin keinuakin ratapätkällä. Itsekin oon saanut paljon oivalluksia kesän aikana niin agilitysta kuin ylipäätään koirien kanssa työskentelystä. 

Eilen pähkäilin, että vaikka on koko elämänsä elänyt koirien keskellä tai ainakin yhden koiran kanssa, niin aika vähäistä tietotaito kaiken suhteen on ollut. Sulo on ensimmäinen ikioma koira ja ensimmäinen koira, jonka oon itse kouluttanut alusta asti. Tuntuu, että mitä pitemmälle näitä koiraharrastuksia vie ja mitä enemmän oppii, niin sitä enemmän tuntuu siltä ettei tiedä mitään! Vähän niinkuin opiskelemani alankin suhteen - paljon on oppinut ja paljon on oppimatta. Mutta eiköhän sitä kehitystä tapahdu kokoajan :)

Ensi viikolla lähdetään reissuun ulkomaille ja Sulo jää hoitoon mun vanhempien luokse siksi aikaa. Meillä jää valitettavasti kahden treenit agilityn osalta väliin, mutta sittenpä jatketaan entistä suuremmalla spanielienergialla ja innolla! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti