tiistai 1. joulukuuta 2015

Syy hiljaisuuteen...

Blogi on ollut pitkään hiljainen. Monessa välissä marraskuuta ajattelin, että kirjoitan kuulumisia. Mutta sitten ajattelin, että haluan tehdä tästä aiheesta kokonaisen postauksen, jossa kerron meidän kokemuksen anaalirauhasten kirurgisesta poistosta.

Mulla on ollut jonkun aikaa jo fiilis, että kaikki ei Sulon kohdalla oo niin hyvin kuin voisi olla. En oikein osannut itsekään sanoa, mikä se syy on. Anaalirauhaset kuitenkin tuntui vaivaavan Suloa - pihalla Sulo hiesti takamusta maahan aina kakkaamisen jälkeen. Yhtenä iltana se hiesti takamusta sisälläkin. Koska osaan itsekin tyhjentää anaalirauhaset, päätin kokeilla niiden tyhjentämistä. Kyllä toinen tyhjenikin aika nätisti, mutta sen jälkeen Sulosta tuli todella levoton. Seuraavana yönä se oksensi ihan hirveästi. Aamulla soitin eläinlääkäriin ja samalle päivälle oli vapaa aika. Olin varma, että anaalirauhasissa oli se syy tähän käytökseen. Tämä eläinlääkäri kuitenkin hoiti vaan oksentelu oiretta. Sillä reissulla Suloa nesteytettiin ja saatiin pahoinvointilääkkeet. Eläinlääkäri tyhjensi anaalirauhaset ja sanoi, että ei ne vaikuta tulehtuneilta. Kerroin myös aiemmasta anaalirauhastulehduksesta ja oireilusta. Enpä oikeen osannut kyseenalaistaakkaan eläinlääkärin mielipidettä.

Vanhempi kuva tältä syksyltä. Väsyttää!

No, yön jälkeen Sulo ei ollut oksentanut kertaakaan. Sen sijaan se alkoi kokoajan sisällä kävellessä istumaan nopeasti alas. Seuraavana päivänä soittelin taas samalle eläinlääkäriasemalle ja eläinlääkäri kirjoitti antibiootit anaalirauhastulehdukseen. Sillä selvä. Kuuri kesti sen 10 päivää. Musta tuntui, että oireet jatkui - kylläkin paljon lievempinä. Päätin, että nyt kyllä varaan ajan jollekin kehutulle oululaiselle eläinlääkärille. Selailin somesta keskusteluja ja päätin soittaa Ouluvetiin. Sieltä saatiin aika kehutulle eläinlääkärille.

Ouluvetissä saatiin todeta, että vaikka edellisestä antibioottikuurista oli viikko, anaalirauhaset oli edelleen tulehtuneet ja toinen vaikutti arpeutuneelta ja vaikealta tyhjentää. Eläinlääkäri suositteli anaalirauhasten poistoa ja kertoi perusteellisesti leikkauksesta, Itse olin jonkin verran etukäteen kuullut operaatiosta ja lukenut. Toivoinkin, että eläinlääkäri suosittelisi jotain muuta kuin antibioottikuuria ja tilanteen seuraamista. Siispä me alettiin valmistautua anaalirauhasten kirurgiseen poistoon (myös henkisesti :D). Sulo sai antibioottikuurin - eri merkkiä ja "tujumpana". Saatiin seuraava aika, jolloin hoitovaste tarkastettiin. Tuo kuuri jo purikin kroonistuneeseen tulehdukseen. Sen jälkeen varattiin aika itse poistoon.



Antibioottikuuria jatkettiin vielä leikkaukseen asti. Leikkauksen ajaksi Sulo tietysti nukutettiin. Rauhoittumisen jälkeen jätettiin Sulo osaaviin käsiin ja palattiin hakemaan koira kotiin parin tunnin päästä. Leikkaus oli mennyt hyvin. Leikkausalue oli todella punoittava ja turvoksissa. Kotiin saatiin vielä lisää antibiootteja sekä kipulääkkeet. Näiden lisäksi takapäätä piti huuhdella lämpöisellä vedellä aamuin ja illoin sekä aina kakkaamisen jälkeen. Leikkauspäivän Sulo melkeinpä nukkui. Se oli kyllä niin reppana raukka ensimmäiset päivät. :( 

Anaalirauhaset poistettiin perjantaina (noin kaksi viikkoa sitten) ja sitä seuraavat yöt olivat varsin levottomia. Sulo pyöri levottomana ja "itki". Ite ei saanut nukuttua juurikaan sen vuoksi. Sunnuntaina toinen leikkaushaava alkoi vuotamaan verta. Ei mitenkään kamalan radikaalisti, vaan tiputellen pitkin päivää. Päivystävä eläinlääkäri kehotti odottamaan maanantaihin, että voisin käydä näyttämässä leikanneelle eläinlääkärille Suloa. Tietysti kehotti olemaan yhteydessä, jos vuoto pahenee. Maanantaina (viime viikolla siis) saatiinkin sitten aika ja siihen mennessä tuo tiputtelu oli rauhoittunut. Eläinlääkäri totesi, että kuten aiemmin oli sanonut, on aina pieni prosentti jolla toipuminen ei lähde käyntiin helposti. Sulolla oli ns. kakkapöpö, jonka vuoksi se peräpää oli niin epäsiistissä kunnossa. Saatiin sitten toinen antibiootti edellisen rinnalle ja tämän lisäksi rauhoittava lääkitys Sulolle, että edestakaisin pöyriminen loppuisi.

Toinen antibiootti näytti tehoavan todella nopeasti, koska peräpää näytti seuraavana päivänä jo huomattavasti paremmalta. Oikeastaan tuon maanantain jälkeen ei ollut yhtään epätoivoinen olo - ei omistajalla eikä koiralla. Joka päivä tilanne näytti paremmalta. Tänään käytiin sitten kontrollissa ja eläinlääkäri totesi, että voiton puolella ollaan :) Antibioottilääkitystä on vielä jäljellä pari päivää. Kauluria ei tarvi pitää, ellei Sulo ole liian kiinnostunut takapäästään. Agilitya saadaan lähteä kuulemma harrastamaan vaikka heti tuon takapään puolesta. Eli sunnuntaina ollaan hallilla, jos ei tapahdu mitään radikaalia.

Tätä kirjoittaessa Sulo makoilee varsin tyytyväisenä selällään säkkituolissa. :) Itse olen tyytyväinen poistoon, koska koiran elämä näyttää jo näin lyhyellä ajalla paremmalta. Lisäksi saatiin todella asiantuntevaa ja hyvää palvelua! Oon löytänyt mun suosikki eläinlääkärin Oulusta. Suurimmalla osalla leikkauksen jälkeen ei tule tuollaista ylimääräistä tulehdusta, joka Sulon kohdalle nyt osui. Mutta siitäkin selvittiin hyvin. Voihan tässä vielä hyvinkin tapahtua jotain muutosta suuntaan tai toiseen, mutta eläinlääkärin sanoin: kyllä me nyt voiton puolella ollaan. :)

P.s. Ennen tätä operaatiota päästiin kerran kokeilemaan treenaamista uudessa hallissa. Huippua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti