sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Ekat viralliset agilitykisat

Nyt ne on sitten takanapäin, minun ja Sulon ensimmäiset viralliset agilitykisat. Ilmoitin meidät vain hyppyradalle, mikä harmitti jo kisapaikalle saapuessa. Meillähän on kontaktit tosi hyvällä tolalla - kepit on se haaste ja nehän on niin hyppy- kuin agilityradallakin. 

Me saatiin hylätty. Mulla meni pasmat sekaisin jo vähän siinä alussa, kun olin lähtölistassa ykkösenä ja kipitin omasta mielestäni nopeasti lähtöä kohti, mutta siellä oli jo toisena lähtevä lähtöasemissa! Kuuluttaja sanoi mun numeron, mutta hoksasi ettei koirakko täsmää ja sanoi, että eipäs olekaan. Minä sitten huikkasin, että täällä ollaan kyllä, ei olla poissa! Hah, mietin jo, että näinkö me jäätiin pois kisasta :'D Eli päästiin kuin päästiinkin starttaamaan.

Jätin Sulon lähtöön ja siinähän se pysyi hienosti. Kovasti se vaikutti tilanteesta hämmentyneeltä ja vilkuili ympärilleen. Sitten mua jo alkoi hermostuttaa, että fokusoituuko se hypylle ollenkaan. Aattelin, että kun se vähänkin vilkasee, niin annan lähtöluvan. Näin sen eleistä, että se katto siihen tyyliin, että pitäskö tästä juosta esteen ohi äitin perään. :D Lopulta annoin lähtöluvan ja niinhän se teki - sitten Sulo meni parin esteen ohi kuono maassa(!) ja mää jäin sekunneiksi miettimään, että miten mun pitäs tehdä - palauttaako koira takaisin vai jatketaanko tästä. Jatkettiin sitten kolmannelta esteeltä vaan eteenpäin ja siitä tulikin hieno pätkä, kunnes tultiin kepeille. Koska kepit ei heti mennyt oikeen ja pyysin Sulon takaisin, sitä alko selvästi ottamaan taas vähän päähän. Toisen yrityksen jälkeen päätin, että jatketaan ja loput esteet menikin hienosti ja päästiin kunnialla maaliin. Olin siis kertakaikkiaan vain liian hätäinen ja opin tästä paljon tulevia kisoja varten. Mulla jäi kuitenkin hyvä mieli, koska en ollut täysin toimintakyvytön vaan sain tilanteen kasaan ja hienoja pätkiä! Sulo kuunteli, eikä lähtenyt huitelemaan omille teille. 

Oon tyytyväinen tähän. Sulo näytti nauttivan ja oon tosiaankin tyytyväinen, etten kadottanut täysin kontaktia siihen vaan sain sen takaisin. Nyt vaan uusia kisoja kohti. :) Kynnys on ylitetty ja nyt on paljon helpompi lähteä kisoihin. Tämmönen epäonnistuminen tais tehdä mulle oikein hyvää, kun huomasin, ettei se haittaa. Mahdollisesti toukokuussa mennään seuraaviin kisoihin ja ainakin yksiin epiksiin. :)

Nyt kun kisajännitys on selätetty niin voi keskittyä täysin oottamaan uutta perheenjäsentä saapuvaksi! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti