sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Syyskuun kohokohdat


Sitten viime kirjoituksen on varmasti tapahtunut monta asiaa. Nämä taisi olla syyskuun "kohokohdat":

- Sulon selkä kuvattiin. Kuvat oli nätit ja siistit. Viimeinen nikama oli kuitenkin noin 4 mm lyhyempi kuin seuraavat nikamat - tämä aiheuttaa helposti jumia, vaikka itse nikama onkin siisti ja sinänsä symmetrisen näköinen muiden kanssa. Eli Sulon kanssa täytyy huolehtia kunnon lämmittelyistä, venyttelyistä, hieronnasta jne. Nyt ollaan käyty aika tiiviisti laser-hoidossa ja hieronnassa. Täytyy tässä katsella miten tuo takapää lähtee vertymään ja ennen kaikkea miten se agilityssa käyttäytyy, Tällä hetkellä lihakset on saatu aika hyvin auki laserilla. 

- Into pääsi treffaamaan sisaruksensa. Samalla Inton tukka vähän lyheni ja ulkoinen olemus muutenkin siistiytyi. Kyllä sisaruksilla vaan tuntui olevan hauskaa, kun sai juosta ja leikkiä yhdessä. Päivä oli aika pitkä ja ajattelin, että Into olisi Ouluun saavuttaessa kymmenen aikaan ihan naatti, mutta sehän oli kerennyt levätä. Iloisena tarjosi mulle lelua, kun olin itse valmis kaatumaan sänkyyn.

Ensi viikolla Intolla on viimeinen kerta agilityn valmistavaa kurssia. Ollaan harjoiteltu paljon kaikkia kroppajuttuja ja kehon hallintaa temppujen kautta. Erityisesti ollaan harjoiteltu peruuttamista erilaisille korokkeille ja portaiden menemistä peruuttamalla. Into menee jo muutamat portaat. Viimeksi se innostui sitten tarjoamaan peruuttamista vaikka minne. :D Se oli söpö! Tällä kurssilla on tullut paljon semmoisia uusia juttuja, mitä olen Sulonkin kanssa alkanut tehdä. Voin myöntää, että kun sillon alussa Sulon kanssa aloitin agilityn, niin en tarkkaan osannut hahmottaa kaikkien niiden kroppajuttujen tarkoitusta ja tärkeyttä pitkällä aikavälillä. Olihan lajikin vielä aika tuntematon. Heti tuon agilityn valmistavan jälkeen siirrytään Inton kanssa agilityn alkeiskurssille. Siellä tutustutaan sitten enemmän eri esteisiin.

Mun on pakko yrittää pukea Sulon viime treenin puomin harjoittelua järkeväksi tekstiksi. Oon nimittäin hihitellyt sille mielessäni vielä parikin kertaa jälkeenpäin. :D Se olisi pitänyt saada videolle, että se olisi helpompi ymmärtää. 

Me siis harjoiteltiin puomia ja kokeiltiin Sulon kanssa sitä niin, että lähetän sen alusta puomille ja jään paikalleen - Sulo suorittaa puomin itsenäisesti, mutta annan toki puomin alastulo-käskyn ja vapautuksen palkalle. En ollut ikinä kokeillut tällaista. 
Hallissa on kaksi kenttää, jotka on rajattu toisistaan aidalla. Puomi oli aidan vieressä ja kun Sulo pääsi puomin päälle, se kiinnitti huomiota toiselle puolelle. Joku sanoi siellä maahan-käskyä ja Sulo silmin nähden hämmentyi siitä ja näytti siltä, kuin luulisi mun olevan siellä :D Niinpä se lähti äkkiä kipittämään puomin loppuun ja lähti hätäisen näköisesti kävelemään aidan viertä kauemmas siitä, missä oikeasti olin. Sulo yritti löytää kohdan, mistä pääsisi toiselle puolelle. Sen ilme oli ihan semmoinen "Ei hitsi, minne se äiti katos, miten se voi olla tuolla??" Kun kutsuin Suloa, se kipitti vaan kovempaa vauhtia etsimään aukkoa, mistä pääsisi toiselle kentälle. :D Juoksin sitten sen perään ja sanoin, että "Hei täällä mää oon!" Sulo katto mua ihan hölmistyneenä, mutta helpottuneena ja jatkettiin treenaamista. Kyllä meiän koutsiakin nauratti, että mitä ihmettä Sulon mieleen tuli. 

Seuraavalla yrittämällä Sulo pysähtyi taas keskellä puomia ja vilkaisi, että oon vielä siellä takana ja jatkoi sitten loppuun. Helpotettiin sitten vähän sillä, että nostin Sulon puolesta välistä suorittamaan puomia ja jäin siihen. On se kyllä hauska tapaus. :) Saatinpa nyt sitten uusia vinkkejä puomin treenaamiseen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti