torstai 15. kesäkuuta 2017

Kesälomalaiset

Kesä on täällä! Ja laiska kirjoittajakin herää ainakin tähän hetkeen kertomaan kuulumisia :)


Kevät on kulunut tosi nopeasti ja nyt saadaan Oulun korkeuksillakin nauttia aidosta kesäsäästä! Ihanaa. Elokuussa pakkaan kimpsut ja kampsut ja muutan koirien kanssa "vähän" etelämmäksi opintoihin liittyvän loppuharjoittelun vuoksi. Ainakin vuoden loppu kuluu niissä maisemissa. En vielä osaa sanoa jäädäänkö me sinne vai palataanko tänne. Riippuu monesta asiasta.

Piti oikein selailla muutama aiempi postaus, että mistä olen tänne kirjoittanut. Tulin siihen lopputulokseen, että en ole kertonut esimerkiksi siitä, että molemmat pojat kastroitiin. Toipuminen oli helppo ja nopea. "Kaksi kärpästä yhdellä iskulla." Sulon kastrointiin päädyin, koska eturauhanen vaikutti eläinlääkärin mukaan painavan rakkoa ja tämän takia rakko ei päässyt tyhjenemään kunnolla. No, nyt oikeastaan voisi sanoa, että meillä ei ole ollut samanlaisia pissaongelmia kuin ennen kastrointia. Pitää koputtaa puuta melkein. Muutenkin sanoisin, että Sulo on ollut paljon energisempi tuon jälkeen. Agilityssa se tekee täysiä juttuja ja on radalla viime kerrat ollut melkoinen raketti. En oikeastaan vielä ole nähnyt kummassakaan koirassa mitään kastrointiin liittyviä muutoksia, kuten lihomista tai ruokahalun nousua/ahneutta (sehän on ollut näillä aina kohdallaan). Kastrointi tosiaan tehtiin maaliskuun lopussa, joten ei siitä vielä kamalasti ole aikaa kulunut.

Kastroinnin yhteydessä Intolle tehtiin polvitarkastus ja otettiin lonkka- sekä kyynärkuvat. Polvet 0/0, kyynärät 0/0, lonkat A/B. ♥

Toukokuussa alkoikin sitten perinteiset punkkien grillaustalkoot - no okei, mun mielestä tänä keväänä punkkeja ei oo ollut niin paljon kuin vuosi sitten. Suloon niitä on kiinnittynyt muutamia (alle 10) ja oon irrottanut ja tuhonnut ne polttamalla. Intoon ei ole tänäkään kesänä (vielä) kiinnittynyt yhtään punkkia. Sulo varmaan vaan on enemmän punkkien makuun. :) 

Valitettavasti punkkien lisäksi me törmättiin yhdellä metsälenkillä kyyhyn. Olin koirien kanssa metsässä. Oltiin reilusti lenkin alkupuolella. Sulolla oli tosi paljon energiaa ja se meni taas raketin elkein sinne tänne. Käveltiin vähän leveämpää polkua ja Sulo meni tapansa mukaan varvikkoon kierimään selälleen. Into oli siinä vaiheessa kauempana polulla menossa. Yhtäkkiä kuului vaan hirveä sihinä ja näin kun kyy luikerteli syvemmälle metsään. En nähnyt konkreettisesti minne kyy puri, mutta olin varma, että jotenkin se osui Suloon. Sulo nimittäin hätkähti ylös ja näytti niin hämmentyneeltä. Mun mielestä Sulo käänteli oudosti päätä ja näytti niin kuin se yrittäisi katsoa takapäätä - ajattelin, että kyy puri sinne. 

Mun mielestä kyyt ja käärmeet ylipäätään on ällöttäviä ja kyllähän siinä meinasi pieni paniikki iskeä. Ajattelin, että nyt vaan takas autolle äkkiä ja jonnekin eläinlääkäriin. Ilmotin Esalle (joka oli töissä), että soita jonnekin eläinlääkärille ja selvitä minne saa viedä heti. Kannoin Sulon autolle ja käskin Inton pysyä lähellä. Tuli semmoinen kammo, että täällä varmaan on nyt hitosti kyitä ja lähetään äkkiä pois. Kun pääsin autolle, niin oli tiedossa minne eläinlääkärille saa mennä. Sulo muuttui aika flegmaattiseksi sillä aikaa kun mentiin autolle. Alussa se vaikutti siltä, että no mitäs hittoa mua kannat. Automatkan ajan se vaikutti muuttuvan entistä vaisummaksi ja aristi päätä. Sulon perusluonne tuli kuitenkin esiin kun päästiin hoitajan pakeille - häntää piti heiluttaa ja olla mielissään, vaikka selvästi kaikki ei ollut hyvin. Sulolta otettiin verinäytteet ja laitettiin tippa. Sulohan ei tykkää yhtään verinäytteen otosta, mutta nyt se antoi tehdä kaiken ilman pyristelyitä. Tästäkin käytöksestä tuli itelle sellainen olo, että varmasti se kyy johonkin pääsi puremaan vaikken ollut varma minne. Sulo alkoikin jo eläinlääkärissä ollessa ravistelemaan päätä ja kulkemaan välillä pää vinossa.

Lopulta me oltiin noin neljä tuntia eläinlääkärissä. Verinäyte oli suht hyvä, pientä poikkeamaa oli. Eläinlääkäri sanoi, että taidettiin päästä vaan säikähdyksellä. Melkein päivittäin kuulemma tulee kyynpurematapauksia hoidettavaksi. Kotona sitten se puremakohta tuli selvästi esille, kun Sulon vasen korva oli tosi turvoksissa. Aivan järkyttävä. Reppana kulki pää kallellaan ja oli tosi nuutunut. Turvotusta oli melkein viiden päivän ajan. Se laski hiljalleen päivä päivältä. Tässä yksi päivä huomasin, että tuossa korvassa on ihan kalju kohta ja uskon, että se kyy puri siihen kohtaan. Mielenkiintoista nähdä, kasvaako tuohon takaisin karvaa. Ne kohdat, missä punkki on ollut kiinni, ovat jääneet kaljuiksi. 

Tässä varmaan on meidän kevään "kohokohdat". Molempien koirien kanssa agitreenit on sujunut tosi kivasti. On ne vaan niin erilaisia. Ite oon oppinut jotenkin tosi paljon ohjaustekniikoista nyt. Toivottavasti me syksylle löydetään jostain treenipaikka tai viimeistään sitten ensi keväälle.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti